EKG-käyrän tarkastelu ja tulkinta
Ennen mittauksen aloittamista ja tuloksen tulkitsemista tarkistetaan, että EKG-laitteeseen on kirjattu potilaan nimi ja henkilötunnus, tutkimusaika (päivämäärä ja kellonaika) sekä tutkimuspaikka. Ennen rekisteröinnin ottamista ja tallentamista tarkistetaan myös, että kaikki kytkennät on merkitty ja rekisteröity oikein sekä, että rekisteröinnissä kalibraatio on 1 mV=10mm ja paperin piirtonopeus on 50mm/s. Ennen rekisteröinnin alkua ja sen aikana ilmi tulevat potilaan oireet merkataan ylös. Myös rekisteröinnin aikana rekisteröinnin laatuun vaikuttavat asiat kirjataan ylös, kuten potilaan vapina, liikkuminen ja tahdistin.
|
EKG:n tulkinta koostuu kahdesta osasta: EKG-heilahdusten järjestyksen eli sekvessin tarkastelusta ja heilahduksen muodon tarkastelusta. Heilahdusten järjestys kertoo mahdollisista rytmihäiriöistä ja sähköisen aktivaation johtumisesta sydänlihaksessa ja johtoradoissa. Heilahdusten muodon tarkastelu kertoo sydämen lihas seinän rakenteesta ja patologisista muutoksista. Patologisia muutoksia on esimerkiksi paksuuntuminen eli hypertrofia, arpeutuminen sekä laajemmalle levinnyt sidekudos lisäys eli fibroosi.
Tärkeää on tarkistaa kaikki 12 kytkentää, sillä osa muutoksista ei näy kaikissa kytkennöissä. On suositeltavaa tarkastella EKG:tä systemaattisesti tietyn kaavan mukaan. Näin on helpompi havaita poikkeavuudet ja vältytään virheiltä. Systemaattisessa tarkastelussa huomioon otettavat asiat ovat alla olevat seikat, mutta käytännössä tulkintajärjestys vaihteleen potilaan oireiden mukaan. Mikäli potilas kärsii rintakivusta, yleissilmäyksen jälkeen huomio kiinnitetään ST-väliin ja T-aallon muutoksiin. Rytmihäiriöpotilaan kohdalla huomio kiinnitetään taas kammiotaajuuteen.
EKG-käyrän tarkastelussa voidaan noudattaa mm. seuraavaa järjestystä.
Yleissilmäyksen tarkoitus on saada nopeasti tieto potilaan rytmistä, eteis-kammiojohtumisesta, kammioheilahduksen muodosta sekä mahdollisista ST-T-välin muutoksista.
Kammiorytmin nopeus eli kammiotaajuus ilmoitetaan lyöntiä/minuutti. Normaalisti kammiotaajuus on 50-100 lyöntiä/minuutti, mutta vaihtelee yksilöllisesti.
|
P-aallon tunnistuksen jälkeen, tarkistetaan onko jokaisen QRS-heilahduksen edessä P-aalto ja onko jokaisen P-aallon jälkeen QRS-heilahdus.
P-aallon kesto, korkeus ja muoto analysoidaan. P-aalto normaalisti positiivinen alaseinäkytkennöissä eli II, III ja aVF sekä sydäntä vasemmalta sivulta katsovissa kytkennöissä eli I, aVL, V5 ja V6. Pidentynyt P-aallon kesto tai korkeus voi tarkoittaa etesikuormitusta tai eterisvärinätaipumusta.
Pidentynyt PQ-aika kertoo eteis-kammiokatkoksesta.
QRS- heilahduksen kesto voi pidentyä esimerkiksi haarakatkoksen vaikutuksesta. Mikäli QRS-heilahduksen kesto on normaali, mutta muoto poikkeava, kyseessä on useimmiten sydäninfarktiarpi. Kammiohypertrofiassa QRS-heilahduksen korkeus kasvaa.
T-aalto on kammiolihaksen eri kerroksien repolarisaatiosignaalien summa-aalto. Siitä tunnistetaan ajallisesti alku, huippu ja loppu. T-aalto voi olla joko negatiivinen tai positiivinen, voi olla myös, että se ei erotu laisinkaan perusviivasta. Normaalisti T-aalto on koko ajan samanmuotoinen ja samansuuntainen QRS-heilahduksen kanssa. Iskemia, elektrolyyttihäiriöt, kammiohypertrofia ja eräät lääkkeet aiheuttavat muutoksia T-aallossa.
U-aalto on joskus T-aallon jälkeinen, samansuuntainen, mutta pienempi. U-aalto on melko harvinainen löydös. Se viittaa hypokalemiaan, iskemiaan, hypertrofiaan tai elektrolyyttihäiriöön. U-aalto voi liittyä rytmihäiriöalttiuteen, mutta nuorilla se voi ilmetä ilman sydänvikaakin.
QT-aika kuvaa sydämen repolarisaatiovaiheen kestoa. QT-aika lyhenee rytmin nopeutuessa ja taas pitenee rytmin hidastuessa. QT-aika on naisilla normaalisti hieman pidempi kuin miehillä.