EKG-virheet
EKG-virheet ovat huonosti ennakoitavissa, mikä hankaloittaa niiden tunnistamista tai poistamista. EKG-virheiden lähteinä on harvoin itse potilas. Yleensä virheitä aiheutuu hoitajan toiminnasta tai tutkimusympäristöstä. Vaikka EKG-virheet ovat ennalta arvaamattomia, yllättäviä tai syntyneet vahingossa, huolellinen työskentely on ratkaisuna välttääkseen niiden syntymistä. EKG-virheet tulisi havaita jo rekisteröintivaiheessa, koska niiden tunnistaminen jälkikäteen EKG-käyrästä on vaikean lisäksi jopa melkein mahdotonta. Yleisimmät EKG-virheet johtuvat raajajohdinten liittämis- ja rintaelektrodien sijoitteluvirheistä sekä elektrodien irtoamisesta tai niiden välille muodostuvista sähköisistä silloista.
Elektrodien sijoitteluvirheet
Rintaelektrodien sijoittelu virheellisesti rintakehälle on yleisin hoitajan tekemä virhe, johon myös kokeneetkin hoitajat voivat langeta. Usein virheellinen sijoittelu liittyy V1-V2 elektrodien sijoittamiseen kolmanteen kylkiluuväliin neljännen kylkiluuvälin sijasta. Osalla hoitajista nämä ensimmäiset elektrodit sijoittuvat jopa niinkin ylös kuin toiseen kylkiluuväliin. Elektrodien laittamiseen kohdistuviin ongelmiin liittyy usein myös V5- ja V6-elektrodien “kaarruttaminen” kainaloon tai niiden “valuttaminen” alas uumalle. R-aallon amplitudi pienenee virheellisesti tämän seurauksena etenkin näissä kytkennöissä ja P-QRS-T-kompleksin muoto muuttuu ratkaisevasti, jos tähän sijoitteluvirheeseen lisätään vielä liian alhaalle tai ylhäälle sijoitetut rintaelektrodit.
Johdinvirheet
Melko yleinen virhe voi sattua myös johdinten kiinnittämisessä, jolloin tulee liittäneeksi johtimen virheellisesti väärään elektrodiin. Raajajohdinten liittämisessä raajaelektrodeihin on olemassa vain yksi oikea tapa ja puolestaan virheellisiä tapoja on 23. Jo rekisteröidystä EKG-käyrästä on mahdotonta huomata johdinvirhettä, jos johtimet ovat edelleen (punaiset tai keltaiset) sydämen samalla puolen kuin pitäisikin. Johdinten liittämiseen tulee kiinnittää yhtälailla huomiota kuin elektrodien laitossa, jotta teknisesti laadukas rekisteröinti on mahdollinen. EKG-koneen tulkintaohjelma tunnistaa yleensä vain yläraajajohdinvirheen. Osa johdinvirheistä jää tunnistamattomaksi niin EKG-koneen kuin tulkitsijan toimesta, koska ne tuottavat EKG-muutoksia, jotka vaikuttavat potilaan todellisilta EKG-löydöksiltä. Laite saattaa virheellisesti ilmoittaa yläraajajohdinvirheestä Situs inversus-potilaan kohdalla. Situs inversus-potilaalla on sydän oikella puolella peilikuvana sydämen normaalille sijainnille. Tässä tapauksessa laitteen ilmoittamasta virheestä ei ole kyse, mutta hoitajan tulee osata rekisteröidä uusi EKG-käyrä peilikuvakytkennöillä.
|
|
Raajajohdinvirheiden tunnistaminen
Satunnaisia EKG-rekisteröintejä tekevillä hoitajilla esiintyy oikean ja vasemman yläraajan johdinten keskinäistä vaihtumista. Epäiltäessä yläraajajohdinten liittämisvirhettä tarkastellaan aVR-, I- ja V6-kytkentöjä. Normaalitilanteessa aVR-kytkennässä EKG-käyrän tulisi piirtyä niin, että QRS-kompleksi ja T-aalto ovat voittopuolisesti negatiivisia, jolloin ne piirtyvät perustason alapuolelle. Virhetilanteessa aVR-kytkentä muuttuu positiiviseksi, jolloin “S-aalto” muuttuu R-aalloksi. Samassa tilanteessa I-kytkennässä P-aalto muuttuu negatiiviseksi. Jos I-kytkentä on V6-kytkennän peilikuva, tulee rekisteröijällä herätä epäilys yläraajajohdinvirheestä.
Rekisteröintitilanteessa on vaikeaa huomata, jos oikean ylä- ja vasemman alaraajan johtimet ovat vaihtuneet keskenään. Tässä tilanteessa I- ja II-kytkennöissä näkyy negatiivinen P-aalto. Vasemman ylä- ja oikean alaraajan johtimien vaihtuminen ilmelee III-kytkennässä EKG-käyrän piirtyessä lähes suorana viivana. Jos oikealta puolen ylä- ja alaraajajohtimet menevät väärinpäin, kaikissa raajakytkennöissä näkyy matalat QRS-kompleksit ja II-kytkentä jää lähes suoraksi viivaksi. Tässä tilanteissa, jos huomaa V1-V6-kytkentöjen normaalikokoiset amplitudit, on syytä epäillä, että oikeanpuolen johtimet ovat päässeet vaihtumaan. EKG-käyrästä ei voi tunnistaa, jos johtimet ovat vasemmalla puolen menneet väärinpäin. Tätä löydöstä voi lääkäri epäillä raajajohdinvirheeksi vasta seuraavan rekisteröinnin yhteydessä. Selviä muutoksia EKG-käyrän QRS-kompleksiin aiheutuu, jos raaja- ja rintajohtimet pääsevät vaihtumaan keskenään. Joskus EKG-laite antaa kyseisessä tilanteessa ilmoituksen akuutista infarktista.
Satunnaisia EKG-rekisteröintejä tekevillä hoitajilla esiintyy oikean ja vasemman yläraajan johdinten keskinäistä vaihtumista. Epäiltäessä yläraajajohdinten liittämisvirhettä tarkastellaan aVR-, I- ja V6-kytkentöjä. Normaalitilanteessa aVR-kytkennässä EKG-käyrän tulisi piirtyä niin, että QRS-kompleksi ja T-aalto ovat voittopuolisesti negatiivisia, jolloin ne piirtyvät perustason alapuolelle. Virhetilanteessa aVR-kytkentä muuttuu positiiviseksi, jolloin “S-aalto” muuttuu R-aalloksi. Samassa tilanteessa I-kytkennässä P-aalto muuttuu negatiiviseksi. Jos I-kytkentä on V6-kytkennän peilikuva, tulee rekisteröijällä herätä epäilys yläraajajohdinvirheestä.
Rekisteröintitilanteessa on vaikeaa huomata, jos oikean ylä- ja vasemman alaraajan johtimet ovat vaihtuneet keskenään. Tässä tilanteessa I- ja II-kytkennöissä näkyy negatiivinen P-aalto. Vasemman ylä- ja oikean alaraajan johtimien vaihtuminen ilmelee III-kytkennässä EKG-käyrän piirtyessä lähes suorana viivana. Jos oikealta puolen ylä- ja alaraajajohtimet menevät väärinpäin, kaikissa raajakytkennöissä näkyy matalat QRS-kompleksit ja II-kytkentä jää lähes suoraksi viivaksi. Tässä tilanteissa, jos huomaa V1-V6-kytkentöjen normaalikokoiset amplitudit, on syytä epäillä, että oikeanpuolen johtimet ovat päässeet vaihtumaan. EKG-käyrästä ei voi tunnistaa, jos johtimet ovat vasemmalla puolen menneet väärinpäin. Tätä löydöstä voi lääkäri epäillä raajajohdinvirheeksi vasta seuraavan rekisteröinnin yhteydessä. Selviä muutoksia EKG-käyrän QRS-kompleksiin aiheutuu, jos raaja- ja rintajohtimet pääsevät vaihtumaan keskenään. Joskus EKG-laite antaa kyseisessä tilanteessa ilmoituksen akuutista infarktista.
Rintajohdinvirheet
Yleisin virhe EKG-rekisteröinnissä on rintaelektrodien sijoittaminen virheellisesti joko yhtä tai kahta kylkiluuväliä liian ylös tai alas. Usein virheenä on myös V5-V6-elektrodien kaarruttaminen virheellisesti ylös kainaloon tai laskevasti potilaan vyötärölle. Toistuvia virheitä on V1- ja V2-sijoittamisessa virheellisesti kolmanteen kylkiluuväliin neljännen kylkiluuvälin sijasta sekä niiden sijoittaminen liian kauas rintalastasta. Jälkikäteen EKG-käyrästä ei voida huomata virheellisesti sijoitettuja rintaelektrodeja kuin vasta verratessa seuraavaan EKG-rekisteröintiin, mikäli seuraavassa on elektrodit laitettu oikeille paikoilleen.
Jos potilaalle tehtävissä EKG-rekisteröinneissä on joka kerta rintaelektrodit oikeilla paikoillaan, voidaan EKG-käyriä vertaamalla tarkastella potilaan elimistössä ajan myötä tapahtuvia muutoksia luotettavasti. Tämä ei ole mahdollista, jos rintaelektrodien asettelu on jatkuvasti virheellistä. Rintaelektrodien sijainnissa jopa parin senttimetrin muutos pienentää R-aaltoa ja aiheuttaa vaihtelua ST-segmenttiin ja Q-aaltoon. Koska R-aalto heikkenee, sen progressio voi muistuttaa “vanhaa” infarkitia.Tämä on myöhemmin hankala tulkita EKG-käyrästä: onko kyseinen muutos peräisin infarktista vai johtuuko se elektrodien sijaintivirheistä. Muista rintaelektrodien sijoitteluun liittyvistä virheistä, kuten V6-elektrodin kaartumisesta kainaloon tai valumisesta uumalle, voidaan tehdä oletuksia vertaamalla aiempiin EKG-käyriin, jos sellaisia on saatavilla.
Jos potilaalle tehtävissä EKG-rekisteröinneissä on joka kerta rintaelektrodit oikeilla paikoillaan, voidaan EKG-käyriä vertaamalla tarkastella potilaan elimistössä ajan myötä tapahtuvia muutoksia luotettavasti. Tämä ei ole mahdollista, jos rintaelektrodien asettelu on jatkuvasti virheellistä. Rintaelektrodien sijainnissa jopa parin senttimetrin muutos pienentää R-aaltoa ja aiheuttaa vaihtelua ST-segmenttiin ja Q-aaltoon. Koska R-aalto heikkenee, sen progressio voi muistuttaa “vanhaa” infarkitia.Tämä on myöhemmin hankala tulkita EKG-käyrästä: onko kyseinen muutos peräisin infarktista vai johtuuko se elektrodien sijaintivirheistä. Muista rintaelektrodien sijoitteluun liittyvistä virheistä, kuten V6-elektrodin kaartumisesta kainaloon tai valumisesta uumalle, voidaan tehdä oletuksia vertaamalla aiempiin EKG-käyriin, jos sellaisia on saatavilla.